Herättiin aikaisin sunnuntaiaamuna Cherokee Lodgesta hyvin levänneinä. Suunnattiin Infinitin nokka Blue Ridge Parkwaylle, joka on tunnettu mahtavista vuoristomaisemistaan. Tie kulkee Great Smoky Mountains kansallispuiston ja Shenandoah kansallispuiston läpi Pohjois-Carolinassa ja Virginiassa. Sunnuntaiaamu seittemän jälkeen ei ollut juuri ketään liikenteessä, joten saattin körötellä aika pitkälle rauhassa tuota kapeaa ja mutkaista vuoristorittiä. Keli oli Smoky Mountains (Suom. savuiset vuoret) nimelle uskollisesti sumuinen heti aamusta, mutta keli tuolla vuoristossa vaihtuu todella nopeasti sumuisesta tai rankkasateesta aurinkoiseksi.

Näköalapaikkoja on reitin varella vähän väliä. Maisemista nautiskellessa tuli tietysti nälkä ja syötiin maittava aamiainen Pisgah Inn:n ravintolassa nauttien siinäkin samalla hienoista näköaloista.

Pilvessähän me siellä suurimmaksi osaksi ajettiin =)

Meillä ei ollut minkäänlaista yöpaikkaa varattuna seuraavalle yölle, päätettiin vaan ajaa niin kauan kuin jaksetaan. Syömään pysähdyttiin Blowing Rock -nimiseen pikkukaupunkiin. Ihanat wingsit ranskalaisten kera sai kyytiä nälkäisiltä matkalaisilta! 

Käänny tielle

Pysähdyksen jälkeen ajettiin vielä jonkin aikaa Blue Ridgeä eteenpäin ja sen jälkeen tuntui, että se alkaa riittää yhdeltä päivältä, niin etsittiin sopiva yöpaikka vähän syrjään tuolta reitiltä. Sellainen löytyi Hillsvillestä, Virginiasta, Motel6:sta.

Oltaisiin kovasti haluttu tilata ruokaa, mielellään pitsaa, huoneeseen, mutta kukaan ei suostunut toimittamaan meidän motellille asti ja autoa ei voinut ajaa enää siinä vaiheessa kumpikaan :P. Mäkkäri olisi ollut tien toisella puolella, samoin joku pitseria, mutta ei löydetty mistään yli/alikulkua vilkkaan tien poikki eikä parin kymmenen metrin matkalle viitsinyt uuberiäkään tilata joten jouduttiin tyytymään huoltoaseman sipsi- ja suklaatarjontaan. Onneksi oli vielä siideriä ja olutta...Illalla vielä jännitettiin osuuko kunnon ukkosmyräkkä meidän kohdalle, siitä oltiin telkkarissa varoiteltu monta kertaa. Ei tullut meidän niskaa se, mutta nähtiin motellin pihalta kauempana horisontissa tosi kovaa salamointia! Voi vaan kuvitella millanen mekkala siellä on ollut! Noita myrskyjä nyt pyörii tässä meidän ympärillä aika urakalla, ihme on jos me onnistutaan väistelemään ne kokonaan.

Maanantai-aamuna jälleen ajoissa liikenteeseen ja motellin kahvin herättämänä suunnattiin takaisin Blue Ridge Parkwaylle. Edellispäivän lopuksi ajoimme sivuun tuolta puistotieltä noin tunnin ja oikaisimme siis jonkin verran. Kahdessa päivässä ei tuolla kukkuloilla koko 500 mailia pysty ajamaan.

Ilma oli jälleen välillä aika sumuinen ja aina ei näköalapaikoilta nähnyt muutamaa metriä kauemmaksi. Syötiin tähän asti matkan paras aamupala Peaks of Otter Lodge:ssa.

Ajettiin koko päivä aika lailla yhtä soittoa. Pysähdyttiin toki ottamaan kuvia ja vessaan ja ostamaan vettä ja muuta mussutettavaa. Blue Ridge oli pian ridgeilty mutta sen jatkoksi oli vielä 100 mailia Skyline Drive nimistä vuoristotietä. Tielle oli pääsymaksu 30$ autolta ja meidän mielestä ei ollut enää sen arvoinen. Paremmat maisemat oli Blue Ridgellä ja kaiketi jonkinlainen yliannostus hienoihin maisemiin oli myös päällä =)

Näitä nisäkkäitä sai oikeasti varoa kun hyppivät pusikoista tielle morjenstaanTukka kuosissaNopeusrajoitus 35 mailia tunnissa ja muitakin liikenteessä

Kahden päivän vuoristokikkailun korkein kohta oli 6000 jalkaa (1.8km) ja lämpötila mukavan viileät 20 astetta noin.

Yöpaikka löytyi heti Skyline Driven loputtua Front Royal kyläsestä ja hienosta Tvi-Lite motellista =)

Hienoja rakennuksia Front Royalissa

Viimosen pääle motelli