Aamulla oli taas kaunis ajatus lähteä ajoissa liikenteeseen, mutta auton avaimet olivat hukassa! Onneksi Infinityssä on ns. avaimeton käynnistys ja ovet aukeaa, jos avain on jossain lähistöllä. Pakattiin vain kaikki kamat mukaan ja autolle haistelemaan josko ovet saisi auki ja niin vain kuului iloinen piipitys kun saavuimme autolle ja saimme ovet auki. Avain löytyi lopulta lääkelaukusta =)

 

Tympeisiin ranskalaisiin ja siihen molotukseen kyllästyneenä suuntasimme suoraan kohti Niagaran putouksia ja takaisin Amerikan puolelle vaikka alkuperäinen suunnitelma oli ajella Kanadan puolella aina Detroitiin asti. Päivä kului moottoritiellä tietyömailla jonotettaessa. Amerikkalaiset hoitaa tämänkin homman paremmin…

Ajeltiin Toronton ohi

Matkaa kertyi pirteät 670km putouksille. Yllätyksenä tuli kuinka iso turistirysä tuo kaupunki putouksien kyljessä Kanadan puolella on. Paremmat maisemat sieltä kuitenkin löytyy verrattuna toispuolel jokkee =)

 

USAn puolella jokea löytyy näköalatasanne

Niagara joki

 

Rajamuodollisuudet hoitui helposti ja rutiinilla. Siitä sitten motelli kutosta metsästämään, joka löytyikin Hampurin kaupungista New Yorkin osavaltiosta 45mailin päästä putouksilta. Denny´s dinerista vielä hyvät iltapalat ja krapulaiset matkalaiset sai ansaitut levot. Paikan wifi ei toiminut ollenkaan ja pyykinpesu ei onnistunut koska kuivauskone ei toiminut. Hieno yhdistelmä.

Denny´s iltapala

Aamupala löytyi myös Denny´sistä

 

Seuraavat pari päivää meneekin sitten raivolla tien päällä kohti länttä. Uusia osavaltioita tuli taas muutama. Jo käydyn Pennsylvanian jälkeen tuli Ohio, Indiana ja Illinois. Pyrähdettiin välisssä pikaisesti vessatauolla myös Michiganin osavaltiossa, sekin lasketaan käydyksi =)

Kävimme myös ohimennen Chicagon Sky Deck näköalatornissa Willis Towerissa, josta melko muikeat maisemat. Hintakin oli suolainen 56$ kahdelta, mutta tulipahan käytyä. Oltiin paikalla juuri sopivasta näkemässä hino auringonlasku.

Tullihommia jatkuvasti

Willis TowerKorkeemmalla kun Empire State Building!

 

Liikenne oli myös melko railakasta mutta selvisimme ehjin nahoin. Olemmehan molemmat rautaisia ammattilaisia tässä roadtrippailussa eikä ole edes tööttiä tullut vielä. Itse olisi kyllä voinut soittaa torvea useammallekkin, mutta ei tiedä kuinka monella täällä on mutka autossa ja minkälaista tieraivoa siitä saisi osakseen =)

 

 

Chicago ansaitsee kyllä uusintakierroksen ja kunnolla aikaa tutustumiseen!

 

Suhailimme eteenpäin nopeinta reittiä tulliteitä pitkin. Vähän väliä oli portteja mihin maksaa tulleja. jossain maksoi käteisellä, joissain kelpasi jopa luottokortti. Vastaan tuli jopa pelkillä kolikoilla maksettava tullihässäkkä. Ei tiedetä oliko se vain hyvä vitsi. Ei siihen kukaan muu näyttänyt pysähtyvän, mutta pääsimmepä eroon 1 ja 5 sentin kolikoista ja hyvät naurut päälle =)

Tullitiet kuritti lompakkoa ehkä 30$ edestä.

 

Pimeän tullen kävimme Applebee´s ravintolassa ravitsemassa napaa ja suunnittelemassa tulevaa yöpaikkaa. 

Mielessä oli vähän parempaa tyynyä, sänkyä ja ehkäpä toimivaa wifiä. Pyykkiäkin olisi kiva pestä. Alkaa olemaan siinä ja siinä että pitää alkaa alushousuja kääntelemään ympäri =)

La Quinta Inn, Rockford, illinois majoitti meidät törkeään 107€ hintaan, mutta saimmepa nukuttua hyvin ja paikan aamupalakin oli kunnollinen. Pekonia ja munakokkelia, baageleita ja tuorejuustoa, pannukakkuja ja muroja. Ei jääny nälkä.

Pestiin vähän pyykkiä, ihan ei kuivausrumpu kuivannu koko lastia niin käytettiin huoneen toinen sänky hyväksi tähän tarkotukseen.

 

Edessä oli kovaa ajoa koko päivän ja lähdettiin heti aamupalan jälkeen etenemään kohti Etelä Dakotaa. Ajatuksena oli kierrellä tylsät tullitiet ja oikoa Iowan osavaltion läpi, mutta puhelin surkealla Elisan reissunetillä teki tepposet ja päädyimme jurnuttamaan Interstate 90:stä 450 mailia. Säästyyhän siinä aikaa, mutta maisemat eivät ole heppoiset. Ehkä ihan hyvä näin koska radiosta tuli varoitus voimakkaasta ukkoskuurosta ja isoista rakeista juuri tuolla Iowan reitillä.

 

Alkuun pääsimme vielä nauttimaan "ilmaisista" maalaismaisemistaHieno luukku matkan varrellaTuulimyllyjä horisonttiin asti

Lounas löytyi Applebee´s ravintolasta

 

Ajelimme siis Wisconsin ja Minnesotan osavaltioita pitkin, mutta pitihän se pyörähtää Iowassakin reilu 50 mailin pätkä ennen Etelä-Dakotaa. Mahtavat maalaismaisemat ja kiireettömät ihmiset, jotka morjenstelevat talonsa terasseilta!

 

Mahtava myös päästä vähän kauemmas isojen kaupunkien hälinästä. Täällä ihmiset ovat erilaisia ja ystävällisempiä. Päädyimme Sioux Falls kaupunkiin ja Valley Inn hotelliin 70€. Samalla tuli korkattua tämän reissun viimeinen uusi osavaltio Jarille. Nyt on kasassa 45/50 !! Käytiin shoppailemassa Walmartissa ja meinas jäädä alkoholit ostamatta. Ensin meillä oli hihnalla pulloja, joita ei josain syystä myytykään yksittäin vaan olisi pitänyt olla six päkki. Sitten uusintakierroksella Teijalle ei meinattu myydä Suomen henkkareilla mitään vaan olisi pitänyt olla USAn henkkarit. Eipä ole ennen tuommoista ongelmaa ollut, mitenköhän täällä noin niinkuin yleensä hoidetaan tuo alkoholin myyminen ulkomaalaisille?! Satiin kuitenki juomat mukaan ja vetäydyttiin huoneeseen viettämään rauhallista "koti-iltaa".